Ihanaa olla taas terve! Huh miten sitkeä flunssa mulla oli! Jouduin jättämään urheilut viikoksi, kun yskä, pieni lämpö ja järkyttävä olotila ajoivat sohvannurkkaan yli viikon ajaksi. Harvoin mulla mikään tauti näin pitkään kestää, pitää toivoa, että tässä sairastettiin loppukevään kiintiö täyteen! Kärsin yhä nuhasta ja tukkoisuudesta, mutta viime viikon jälkeen se tubtuu pieneltä.
Mutta maanantaina palasin siis jälleen töihin pienen paniikin ja toisaalta sairaspäivinä latautuneena tarmon kanssa. Hirveästi rästiin jäänyttä tekemistä, mutta kaikesta selviää kun alkaa vaan tehdä. Ja mitä kaikkea sainkin aikaiseksi! Tilasin kukat luentosaliin, löin lukkoon illan menun kaikkien ruokalajien osalta, tein menu-kortit pöytiin, aloitin istumajärjestyksen pyörittelyn, hain iltapuvun muokkauksesta, tein ja toimitin tiedeviestintään lehdistötiedotteen ja kuvan, soitin hatuntekijälle, että törkykallis mittatilaushattuni oli niin tiukka että pelkäsin aivojen turistuvan nenän kautta ulos, delegoin väitöspäivän juoksevia asioita ihanille ystäville, koska itse en ehdi... Jäi vähän harmittamaan, kun koitin kampauksen lisäksi varata itselle juhlameikin (ihan luksusta, kun joku tekee kauniin meikin joka kestää aamusta iltaan), mutta se ei onnistunut koska koko laittautuminen olisi venynyt klo 10 asti aamulla, ja se menee muiden aikataulujen osalta liian tiukaksi. Huomenna pitää vielä keksiä, miten jaksan yksin kantaa noutopisteeltä työpaikalle 85kpl kirjoja yhdellä kertaa Tämän mahani kanssa 😅
Mutta touhukasta on ollut. En tiedä onko vauvakin saanut osansa tästä adrenaliinipiikistä, mutta potkuttelun ovat taas olleet viime päivinä potenssiin 100. Kai se on niin, että jos äiti huhkii ympäriinsä, niin vauva jakaa sitten fiilikset. Musta on ihanaa ajatella, että kun kaikki työhärdelli on pian näiltä osin ohi, saan alkaa keskittyä vauvan huoneen pöyhimiseen! Aijai. Miettiä valaisimia, mattoja, tauluja.. Ja hei, todellakin miettiä 😅 en tiedä kuinka paljon jaksan huoneeseen todella panostaa, kun se kuitenkin on ihan perussiisti ja lapselle sopiva jo nyt. Mutta tällainen suunnitteluasteella jäävä valmistautuminenkin on tärkeää ja oikeasti melkein ihanampaa kuin viimeksi se kauhea touhottaminen kaiken kanssa. Nyt tietää, että kaikkea ei ole pakko muuttaa ja voi rauhassa nauttia niistä pienistä asioista, joita sitten jaksaa alkaa toteuttamaan.
Täällä myös tuleva isoveli alkaa pikku hiljaa lämmetä ajatukselle tulevasta vauvasta. Isin kanssa taaperojumpassa oli kuulemma nähnyt tällä viikolla "ihanan vauvan", ja nyt on alkanut olla jo melko suopea suhtautuminen siihen, että hän voisi kesällä hoitaa äidin ja isin kanssa vauvaa. Baby Steps. Mutta on kyllä vain tuo meidän esikoinenkin taas kehittynyt hurjasti parin viime kuukauden aikana! Hän kertoilee iltaisin pitkiä pätkiä päivän tapahtumia, leikkii äänekkäitä leijona- ja dinoleikkejä, osallistuu aivan kaikkeen, aivan pyytämättä ja testailee myös kaikkine meidän rajoja säännöllisesti. En tajua, miten tämä kaikki vain tapahtui 2,5v aikana. Olen muutaman kerran herkistynyt kunnolla, kun oikein tunnen miten napanuora välillämme venyy. Meidän pieni poika on ihan käsittämättömän urhea, reipas, utelias.. Ja ennen kaikkea aina äidin pieni rakas. Ette uskokaan, miten tämä iltana suihkun jälkeen nautin, kun poika halusikin leikkiä pyyhkeeseen käärittyä vauvaa äidin sylissä. ❤️
En nyt kauheasti ole ehtinyt tulevaa ajatella, mutta yksi asia on nyt tullut ostoslistalle lisää: epi-no delphine. Kuulin tästä ihan sattumalta, mutta kaltaisilleni tietämättömille kerrotakoon, että kyseessä on siis lantionpohjan lihaksia treenaava ja raskauden lopussa myös ponnistuksen harjoitteluun ja kudosten lempeään venyttelyyn tarkoitettu kapistus. Itselläni edellinen synnytys jätti alakertaan eppariarven lisäksi 3. Asteen repeämän arven, joten arvelin niiden venyttelyn olevan minulle hyödyllistä. Eli kunhan joudan, laitan tämän tilaukseen. Ihan ilmainen laite tämä ei ole, mutta tässä kohtaa 130 euron investointi tuntuu ihan kohtuulliselta, mikäli edes vähän tästä hyötyisin.
Juttelin muuten asiasta tänään doulani kanssa. Hän on siis Kätilö, ja sanoi joskus törmänneensä ko laitteen käyttöön. Mitään mainospuhetta hän ei tästä pitänyt, mutta päätteli samaan tapaan sen olevan ehkä arpien kanssa ihan hyödyllinen. Eli hankintaan menee. Hän sanoi myös, että useimmiten uudelleensynnyttäjällä repeämä tulisi ennemmin juuri eppariarpeen, mutta emättimen takaosan repeämäarpi sen sijaan harvoin repeää uudelleen. Lohdullista! Toki sitten eppari arpea Täytynee alkaa hieroa, öljytä ja venyttää tämän tiedon valossa ehkä piakkoin. Sillähän ei välttämättä ole mitään väliä, mutta tunnenpahan tekeväni jotain asian eteen.
Mutta siinäpä tämän viikon tärkeimmät. Hrrr.. Vielä viikko väitöksen, huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti