38+5, jännittää!

Millonkohan täällä alkais tapahtua? Välillä on sellanen olo, että kai tää tulee ihan just ulos kun paikkoja jomottaa, supistaa ja vauva tuntuu painavan suoraan pelipaikoille. Sitten seuraavana päivänä vointi on hyvä, minkäänlaisia tuntemuksia ei ole ja vauvan pää pyörii melko korkealla. Hohhoi, siinäpä sitten jännittää, päivästä toiseen. 

Huomenna saan kuitenkin ehkä jotain tietoa tilanteen edistymisestä, kun käyn äitipolilla vähän tarkastelemassa vauvan kokoa ja hiomassa lääkärin kanssa jatkosuunnitelmia. Siinäpä vasta sitten onkin kysymys, että käynnistääkö vai ei. Mä niin tahtoisin kokea sen synnytyksen luonnollisen käynnistymisen, edes kerran! Ja sit toisaalta vauvan koko jännittää - ultrat voi olla tarkkoja, mutta niissä voi olla myös ihan merkittävä heitto todellisuuteen. Sitten jos mahassa onkin sellainen pötykkä, että repeän uudelleen.. Äh. Vaikeampi juttu. Pitäisi varmaan vaan kuunnella lääkäreitä, mutta oma intuitio taas käskee odottelemaan rauhassa. Järki vs tunteet, maailman vanhin tarina.

Onhan tässä toki luonnollisen käynnistymisen mahdollisuudet vielä ilmassa, ja sitä toki toivon kovasti. Viimeksihän tilanne oli kovasti jo kypsynyt, kohdunkaula lyhentynyt 2 senttiin ja suu auki koko matkalta n. 1,5cm. Sekin jännittää, mikä tilanne huomenna on. Voi kun saisinkin sellaisia uutisia, että synnytys on ihan kulman takana. No, eihän ne lääkärit sellaista voi ennustaa, mutta lisäkypsyminen olisi ihana uutinen. Sen sijaan pelkään kyllä kovasti, että tilanne on entisellään ja sitten petyn.

Jos käynnistykseen nyt sitten mentäisiin, niin toivoisin kovasti ballonkikäynnistystä. Ihan vain, ettei tarvii mennä samaa rataa kuin viimeksi. Mutta sekin selviää aikanaan.. Jotenkin vain itselle se ballonkia tuntuu kaikkein luonnollisimmalta ja pehmeimmältä vaihtoehdolta. Voi vauva kun osaisit kertoa minulle suunnitelmistasi... 

Mutta muutoin täällä voidaan... Paksusti. Joka yö elän trooppisessa sademetsässä, enkä paljoa peittoa kaipaile. Turvotus on tosiaan löytänyt minut, tuntuu, että huuletkin ovat muhkeammat kuin ennen. Mutta mitään synnytyksen ennusmerkkejä ei ole ilmennyt. Maha toimii normaalisti, päin vastoin on ehkä aiempaa kovempana. Energiat on nollassa, eli pesänrakennusvimmaa tai energiapiikkiä ei ole näkynyt. Vauva liikkuu vilkkaasti ja tosiaan aika ylhäällä yhä. Maha ei ole laskeutunut. Eli kyllä luulen, että täällä odotellaan vielä ainakin tämä ja ensi viikko aivan rauhassa vielä. Niin, ellei jouduta käynnistykseen sitä ennen.

..................................................................... 

Ja koska tekstin julkaisu taas myöhästyi, päivitän tilannetta nyt sitten äitipolikäynnin osalta. Kohdunsuu on auki n. 3cm, kaulaa yhä 2cm jäljellä. Ihmeitä ei ole tapahtunut. Vauva on lantion yläaukeamassa, mutta ei laskeutunut eikä kiinnittynyt kunnolla, pää yhä pyörii. Ambulanssilla ei kuitenkaan onneksi tarvitse sairaalaan lähteä, jos vedet sattuisivat menemään. Kammottavalle väsymykselle löytyi sitten syy verikokeista, hb on 112 ja ferritiini 7. Synnytyksen yhteydessä (jollei jo aiemmin, maanantaina soitan asiasta äitipolilla) saan sitten iv:sti rautatankkauksen. Tällä hetkellä puputan kuuliaisesti rautatabletteja. 

Ja ei, vieläkään ei merkkejä lähdön lähestymisestä ole. Olen koittanut pysyä aktiivisena, mutta väsymyksen vuoksi meno on kyllä hidastunut merkittävästi. Eiköhän tässä nyt kuitenkin mennä kohti lasketun ajan käynnistystä, siitä tosiaan sovittiin lääkärin kanssa. Vauvan koon puolesta uskaltaa odotella sinne asti, mutta pidemmälle ei kuulemma kannata. Olen tähän ihan  tyytyväinen, vaikka tottakai toivon, että vauva hoksaisi lähteä tulemaan ihan itsekseen ennen tätä. Illalla meillä otetaan sitten kolmesta ässästä kaksi käyttöön, sauna on jo lämpeämässä!