The paradox that is pregnancy

Jos huono huumori ei uppoa tai jos pipoa kiristää muista syistä, suosittelen skippaamaan tämän (oikeastaan aika turhan) postauksen.

Viime viikolla niin en mennyt töihin. En yksinkertaisesti pystynyt. Niinpä mulla oli aikaa kaikenlaiselle pohdinnalle, ainakin niinä hetkinä kun oksetussumu on hieman väistynyt kiukun, epätoivon tai ahdistuksen tieltä. (Hah, oikeasti alkaa kyllä olemaan todella synkkä meininki 😅)
Ajattelinkin nyt listata tähän ajatuksia, joita hädin tuskin toimintakuntoiset aivoni ovat puristaneet tietoisuuteeni tänä aikana. Ylläri, ovat 100%:sti raskaus aiheisia. Huom! Vaikka kaikissa kohdassa raskaanaoleviin viitataan monikossa, tarkoitetaan näillä siitäkin huolimatta vain yhtä tiettyä, erityisen kajahtanutta keissiä. 

1. Otsikon mukaan: raskaus on paradoksi. Miten uuden elämän luominen voi tuntua siltä, että itse kuolee samalla prosessissa?

2. Raskaanaolevat naiset eivät selviä luonnonvaraisina - ainoastaan domestikoituina tai tarhattuina.

Eivät kykene hankkimaan omaa ravintoansa, vaativat jatkuvaa avustamista elämän normaalitoiminnoissa. Annetaan vain omistautuneisiin perheisiin. 

3. Käyttäytyvät ajoittain järjenvastaisesti hyökäten vakautuneimmankin huolenpitäjän kimppuun totaalisen merkityksettömillä asioilla. Täysin vailla pelkoa siitä, että saattavat tämän vuoksi joutua saalistamaan pakasteesta omat kananugettinsa.

4. Ovat iloisia, mutta aivan kamalan, hirvittävän surullisia. Ihan koko ajan.

5. Kuvataan taruissa hehkeinä hedelmällisyysjumalattarina, loistaen universumin ikuista viisautta ja elämän luomisen kauneutta, ovat todellisuudessa itkuisia kaasupalloja, jotka puskevat ulos milloin mitäkin - milloin mistäkin päästä - minkä vuoksi kaikki perheenjäsenet mieluiten kiertävät kaukaa ja kulkevat kaupassa 15m anonymiteettietäisyyden päässä.

6. Ovat neuroottisuudessaan saavuttaneet evolutiivisen huipun - tämän kreisimpää, ylianalysoivampaa ja hysteerisempää elämänmuotoa ei tulla koskaan luomaan. Oli vakaumus ja ymmärrys mitä tahansa ennen raskautta, pyyhkiytyy kaikki terve järki päästä samaa tahtia kuin toinen viiva ilmestyy raskaustestiin. Samalla pää täyttyy epärealistisilla pakkoajatuksilla täydellisestä kemikaalittomasta utopiasta, jota uhkaavat niin parabeenit, makeutusaineet kuin lääkkeetkin - ihan sama millaisesta hedarista kärsit.

7. Ovat kuitenkin kaiken keskellä enemmän kuin tietoisia siitä, millainen onni heitä on potkaissut ja mikä suuri aarre tämän kaiken saa aikaan ❤️ siispä pahimmankin pahoinvoinnin syövereissä ja välittömästi tästä aiheutuneen itkukohtauksen jälkeen saattavat vain maata tyytyväisenä sohvalla mahaa silitellen. Ja uutta oksennusta odotellen.


Ps. 7+2 menossa. Perjantaina käytiin kurkkaamassa kohtuun, jotta saataisiin varmistettua tuleva nuppiluku. Tulos: mahassa 1kpl hyvinvoivia pikku pötkylöitä ❤️ olen kovin huojentunut, sillä tämä yksinkertaistaa monia asioita elämässä. Ja onnellinen, olemme raskaana ja kaikki on hyvin.

Ja here comes the but: kohdussa näkyi hematooma. En älynnyt kysyä siitä mitään, koska keskityin vauvojen määrään. Ilmeisesti ei kovin iso, enkä ollut erityisen yllättynyt, koska Aiemmilla viikoilla on ollut vuotelua. Mutta nyt jälkikäteen tuo hematooma-asia on alkanut ahdistaa. Voiko siitä olla jotain vaaraa raskaudelle? Niitä on varmaan monenlaisia erilaisia? Haluaisiko joku jakaa tietämystään? Lääkäri ei tästä juuri mitään puhellut, niin sillä perusteella olen nyt itsekin koittanut olla paljoa miettimättä. Olisi kai hän maininnut jos se johonkin vaikuttaa. Mutta kyllähän se silti mietityttää, kun muutenkin näitä epävarmuuden hetkiä on tämän raskauden suhteen ollut.

Mutta päivä kerrallaan mennään, muu ei auta 🙂