Tiedättekö mitä. Jotain tapahtui käänteentekevänä päivänä 19+4 ja siitä lähtien vauvan liikkeet ovat tuntuneet päivittäin. Liikahtiko kohtu hieman ylemmäs vai pakottiko vauvan koko hänet asentoon, josta potkut tuntuvat - tiedäpä häntä. Mutta nyt ne tuntuvat! Ai että! Onhan tämä ihanaa! Onhan nytkin toki hiljaisempia päiviä, mutta joka päivä tunnen kuitenkin jotain. Erityisesti illalla.
Nyt ollaan siis virallisesti puolivälin paremmalla puolen, tarkalleen ottaen menossa on 20+3. Tajusin yksi päivä, että aina kun menen selälleen makaamaan, minua alkaa supistamaan. Ärsytti vähän, kun tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, enkä ole tajunnut ollenkaan vaikka yhden raskauden ja synnytyksen olenkin jo kokenut. Siis ihan todella, menin selälleen yleensä vauvan liikkeitä kuulostellakseni ja supistukset tulkitsin sitten vain vauvan liikkumisesta aiheutuvaksi paineeksi ja epämukavuudeksi. Voi hyvän tähden! Pitää nyt seurailla miten nuo jatkuvat, vaikken vielä olekaan huolissani yhtään. Normaalia varmasti. Mutta viime viikot olen liikkunut aika aktiivisesti, ja haluan kuulostella koittaako keho sittenkin käskeä hidastamaan - nyt kun vihdoin tajuan mistä on kyse. Spinningtunnilla olen käynyt kahdesti viikkoon ja ainakin toisella kertaa jään yleensä myös salille tekemään lihaskuntoa. Joogaa kokeilin, mutta tylsistyin. Lisäksi olen kävellyt, puuhannut taaperon kanssa ulkona ja muutenkin ollut melkoisen aktiivinen.. Tälle viikolle olen jo varannut perus spinningtunnit ja niiden lisäksi reisi-vatsa-peppu - tunnin joka kuitenkin on minulle vain reisi-peppu-tunti. Lähden varmaan siis vatsatrenein kohdalla jo pois, turha kai siellä on koittaa pönkerehtiä kun voi mennä salin puolelle tekemään omia juttuja.
Ja tänään koitti vihdoin myös pitkään odottamani ja jännittäväksi päivä, nimittäin rakenneultrapäivä! Jännitin sitä ensisijaisesti vauvan terveyden vuoksi, sehän se kaikille tietysti tärkein asia tuossa hetkessä on. Ehkä jotain kaikuja vielä meidän np-ultraa edeltäneestä verikoesekoilusta, tai mitä lie. Jännitti kuitenkin kovasti. Lisäksi toki jännitti se, saataisiinko vihdoin varmistus vauvan sukupuolesta - ainoa tulkintahan meillä on raskausviikolta 12, eli juurikin np-ultrasta. Vaikka Kätilö oli silloin kovinkin varma veikkauksesta, olen itse skeptinen noin aikaisin tehdyistä arvauksista. Varmasti hänellä on kehittynyt silmä, mutta... Itsehän kyllä myös veikkailin poikaa tulevaksi, eli siinä mielessä arvaukseen oli helppo yhtyä.
Ja Kuinkas sitten kävikään. Huojentavinta oli, että vauva oli kaikin puolin kunnossa: aivoissa kaikki hyvin. Mahalaukku ok. Munuaisaltaat normaalit. Sydän nelilokeroinen ja sydämen suuret suonet oikeilla paikoilla. Jes! Mikä huojennus! Mahassa oltiin tutkimuksen ajan oikein rauhallisena, joten kaikki sujui ongelmitta.
Ja se sukupuoli sitten. Sehän oli viimeinen asia ja mun mielessä ihan läpihuutojuttu. Mulle ei tuu kuin etuseinäistukoita ja poikia. Tähän ensimmäisenä nyt np-ultran sukupuoliveikkauskuva. Se, jonka virhemarginaaliksi Kätilö ilmoitti 8%.
Ja sitten tämän päivän veikkaus.
Siis MITÄ!? meinattiin miehen kanssa molemmat tukehtua kysymyksiin, kun Kätilö kasuaalisti ilmoitti että Joo tää on tyttö. Mikä oli? Kellä!? Eiku meille tulee poika! Kätilökin ihan hämmentyi ja alkoi selittämään, että tässä on häpyhuulet, on tää tyttö. Mua vaan nauratti. Mutta eniten se, miten olin taas sokissa. Ihan niinkuin reilu 2v sitten rakenneultrassa, kun minusta tulossa piti olla tyttö ja olikin poika. Ja sitten en osannut saada ajatuksia orientoitumaan siihen, ettei se mennytkään niin. Kokemuksesta tiedän, että tää kestää hetken ja sit oon taas onnessani, mutta voihan järkytys! Ihana järkytys! Voidaan rippijuhlissa sit taas kertoa, miten tämän tyttelin ekassa ultrassa sanottiin pojaksi kun nähtiin killit ja kellit, haha! (no ei oikeasti!)
No, tämä on nyt tilanne. Vauva voi hyvin ja on tyttö. Kun ultraus oli ohi, Kätilö sanoi, että kaikki on siis hyvin eikä ollut puuttuvia rakenteita. Koska oli pakko, vastasin tähän että "paitsi puuttuva peenis".
Ihana päivä! Rakastan ylläreitä!
Niin ihana kuulla, että kaikki oli pienellä hyvin ja paikallaan! <3 Tulee ihan tippa linssiin, kun tässä nyt on tullut täysin pyytämättään herkistyneeksi näiden asioiden jännittämiselle.
VastaaPoistaJa onnittelut pienestä tytöstä. ^^ Toi sukupuoliasia on jotenkin jännä. Kuten sanoit, se on täysin toissijainen asia ja silti sitä jotenkin jännittää, ja kun sen lopulta kuulee (ja syntymän myötä asia armistuu) niin mä en ainakaan ole kummallakaan kerralla osannut eritellä omia tunteitani sen suhten, että olinko ilahtunut tai pettynyt tai olisinkin kenties ollut toista noista enemmän tai vähemmän, jos sukupuoli olisi ollut toinen.
Mulla on taas mennyt molemmilla onnistuneilla kerroilla sukupuolen veikkaaminen nappiin - oon ollut kummallakin kerralla aika satavarma siitä, kumpi tulee. Puolisko on sen sijaan ollut varmalla aavistuksellaan molemmilla keroille väärässä.
Oli kyllä todella huojentava käybti. Mullahan alkoi n. Vajaa viikko aiemmin vasta kunnolla tuntua vauvan liikehdintä, ja tosiaan heräsi vähän niitä epäilyksiä, että voiko kaikki olla hyvin kun puoliväli lähenee eikä potkuja tunnu.. No, onneksi oli. ❤️
PoistaMä oon tosi paljon miettinyt nyt sitä sokkia, joka tuli tuosta sukupuolesta. Tajusin, että ei siinä pettynyt ollenkaan siihen, että tyttö tulee. Tavallaan toivoin sekä tyttöä että poikaa, eli.. Pettymys ei ole mahdollista :D mutta se, mihin petyin, oli mielikuvan murskaantuminen siitä poika vauvasta, jonka luulin mahassa olevan. Raskausaikana vauvasta ei oo muuta kuin juurikin se mielikuva, ja sen avulla sitten itse ainakin löydän ne rakkauden ja läheisyyden tunteet. Vaikka mielikuva ei mene pilalle, pitää sitä nyt vähän muuttaa, ja sekin tu tuu raskaalta! Ihan hullua, mutta... Näin se tuntuu minulla vain nyt menevän. Lisäksi huomaan koko ajan ajattelevani, että onkohan se nyt varmasti tyttö :D uuvuttaa ajatus, että matto vedettäisi taas jalkojen alta :D
Tsemppiä ultran odotteluun, onneksi se tulee teillekin aivan pian ❤️
Voi että, hymyilytti kovasti lukea tätä, ihanaa <3 Ihanaa että kaikki on hyvin ja paljon onnea pienestä tytöstä <3
VastaaPoistaMulla on ihan samaa supistelua kun olen selällään, en muista miltä viikoilta alkaen ja toki nyt kun ollaan jo viikolla 32 niin supistelee kyllä ihan kaikissa mahdollisissa asennoissa :D Ja normaalia varmasti on :)
Voi kamala miten aika on mennyt, teillä oikeasti jo aivan loppusuora edessä! Huh! Itsekin laskin yksi päivä, että vauvahan syntyy jo 4kk päästä, ja sekin tuntui kamalan lyhyeltä ajalta :D
PoistaKiitos <3 minä olen vieläkin aika häkeltynyt tyttöuutisista, vähän epäuskoinenkin. Tyttöä kun on vaikea niin satavarmasti varmistaa, jollei kuvakulma ole optimaalinen. Mutta kai se tässä pian kaaliin uppoaa :) mulla nuo supistelut väheni tosi paljon viime viikolla, nyt hädin tuskin on ollut tuntemuksia, mistä kyllä nautin kun pahoin pelkään edelliskerran kaltaista loppua, jossa kipeät supistukset alkoikin jo rv 33.huh!