Mitä tällä kertaa tekisin toisin

Raskaustesteihin on lauantaista asti ilmaantunut hentoisia viivoja, mutta koska tiputteluvuoto on viime torstaista asti ollut melko runsasta, suhtaudun mahdolliseen raskauteen todellakin juuri lähinnä mahdollisuutena. Mutta tilanteen selkiytymistä odotellessa ajattelin kuluttaa aikaa (vai piinata itseäni?) listaamalla asioita, jotka tahdon tällä kierroksella tehdä toisin raskauden, vauva-ajan ja ehkä äitiydenkin suhteen.

1. Ja tämä oli helppo, koska on tässäkin tilanteessa ajankohtainen:
Etsisin hanakammin rauhaa.
Nimenomaan sellaista sisäistä rauhaa. Tiedättehän, kun esikoisten äitejä neuvotaan jatkuvasti tekemään niin tai näin, raskausajasta alkaen. Nyt en ehkä panikoisi kaikista neuvoista ja kommenteista, vaan tahtoisin löytää itsestä sen varmuuden siihen, että kyllä mä osaan. Mun kroppa osaa. Ja niin käy, niin kuin tarkoitettu on. Raskaus jatkuu tai ei jatku. Vauva nukkuu tai ei nuku. Syö sen verran kuin haluaa. Ja se on ihan ok, pitää luottaa siihen, että asiat sujuu yleensä aina hyvin. Ehkä siis tahtoisin yleisestiottaen relata asioiden kanssa. 

2. Itsestä huolehtiminen
Raskausaikana huolehdin vauvasta niin kovin, että liikunta jäi. Synnytyksen jälkeen se jäi kipujen ja kieltojen vuoksi pitkäksi aikaa. Samoin omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Ja vaikka kaikki nuo on ihan ok, eihän kyseessä nyt niin pitkä aika ollut, että oman fyysisen kunnon olisi täysin onnistunut romuttamaan, heijastui se silti moneen asiaan elämässä - esimerkiksi itsetuntoon. Kroppa tuntui heikolta ja vieraalta. Peilistä katsoi joku väsynyt mamma.

Tällä kertaa aion panostaa kivoihin, laadukkaisiin kotivaatteisiin (saa vinkata hyviä merkkejä tiedossa jo papu ja nosh). Pidän ulkonäöstäni huolta, otan aikaa kampaamokäyntiin ja urheiluun. Silloin tällöin, sopivasti. Niin, ettei jossain kohtaa taas iske paniikki, että missä mä oon ja kuka on heitetty pieruverkkareissa tilalle meidän kotiin 😀

3. Sijoitan harkiten
Kaiken ei oo pakko olla just täydellistä. Esim vaunuiksi välttää ne, mitkä meille jäi kun isot emmaljungat myytiin pois tilaa viemästä. Paljoa vauvakamoista käyttää vain pienen hetken, mutta siihen pieneen hetkeen voi saada uppoamaan järjettömän paljon rahaa.

Ne asiat, mihin seuraavalla kierroksella todennäköisesti panostaisin, olisivat
- pinnasängystä juniorisängyksi muuntuva sänky
- tosi hyvä turvakaukalo
- riittävän tilava auto

Muut meillä oikeastaan onkin jo ekalta kierrokselta. Esikko ei viihdy minkäänlaisissa rattaissa vaan kulkee käsikädessä tai itsenäisesti kaupunkikierrokset, eli tuplavaunuja emme tule tarvimaan. Hyvät itkuhälyttimet lämpötilanäytöllä olivat lifesaver ulkona nukkuvalle vauvalle, nekin löytyy. Samoin sterilaattorit, tuttipullot, vaatteet, sitterit, leikkimatto... Eli turvakaukaloon ja sänkyyn raaskii vähän panostaakin. Autoa on harkittu pikkukakkosen vuoksi jo jonkin aikaa, mutta katsotaan löytyykö sopivaa ja venyykö kukkaro siihen.

4. Aktivoituisin mahdollisimman pian
Erakkona olo ei sovi minulle. Kun poikamme oli 5kk, olin siinä tilassa, että jaksoin miettiä harrastuksia päiville. Seuraavalla kierroksella toivon, että tähän pystyisi nopeammin - paitsi että se helpotti yksinäisyyttä, se piristi minua muutenkin huomattavasti kun päivissä oli enemmän rakennetta.

5. Nauttisin
Kauhea klisee 😀 mutta esikoisen kanssa en oikeasti hirveästi nauttinut ja se harmittaa. Kaikki oma kasvu vei niin paljon voimavaroja, että arki alkoi tuntua suorittamiselta. Olin suoraansanottuna paniikissa puolet ajasta. Tällä kertaa olen kuitenkin varmempi, kokeneempi ja tiedän, että kaikki loppuu aikanaan. Ehkä siis olisi paremmat edellytykset myös ihan nauttia siitä pikku tuhisijasta ja ainutlaatuisesta alkuajasta ❤️

Nyt haastan sitten kaikki kakkoskierrosta suunnittelevat, yrittävät, odottavat tai sille jo päätyneet kertomaan, millaisia asioita teette tai tekisitte eri tavalla! Saapa nähdä, jos meille toinen vauva suodaan, pystynkö yltämään näihin tavoitteisiin 🙂