Tilannepäivitys

Noniin, päivitetäänpäs vähän blogiinkin näitä tämän kierron kuulumisia. Eli, tein haalean plussan sunnuntaina, dpo 9. Nyt on menossa dpo12. Olen ollut rauhallinen, huolestunut, oloinen, surullinen, levollinen ja levoton. Toiveikas ja epätoivoinen. Enkä uskalla sanoa vieläkään mitään suuntaan enkä toiseen.

Testit näyttävät nyt tältä (kyllä, olen tehnyt useita). Digitestistä sain jo sunnuntaina "raskaana 1-2". En silti jotenkin osaa luottaa siihen, että kaikki on hyvin, kun on ollut sitä tiputtelua.

Ja todella, se on ollut TIPUTTELUA. ei vuotoa, vaan jonkin verran verta valkovuodon seassa. Sen verran, että olen laittanut pikkuhousunsuojan. Sen verran, että sitä jää pyyhkiessä paperiin. Ja sitä on tullut pian viikon. Yleensä aamuisin enemmän, iltaa kohden loppuen. Tiedän, ei kuulosta pahalta. Mutta kun veri oletetun raskauden aikana silti aina tuntuu pahalta. En uskalla alkaa luottamaan. Eihän tällaista ollut esikoisenkaan kohdalla. Ei voi olla hyvä merkki. Kai. Sitten taas tiedän, että vuodot on alkuraskaudessa hyvinkin tavallisia, ja jos kyseessä en olisi minä itse vaan ystäväni, rauhoittelisin kyllä tällä faktalla.

Mikä siinä onkin, että on niin vaikea luottaa asioiden järjestyvän parhain päin?

No, olen ollut pääasiassa ihan rauhallinen, sillä epävarmuus ja pelko menetyksen suhteen on nyt erilaista kuin ennen. Ensinnäkin, olen jo saanut kokea sen onnen, että saan lapsen. Toiseksi, tiedän, että kaikesta huolimatta se mikä tapahtuu, tapahtuu joka tapauksessa. Huolehdin tai en. Ehkä ennemmin ajattelen, että jos raskaus ei kunnolla alkaisikaan, niin lopahtaisi sitten mahdollisimman alussa, niin ei piinailu jatkuisi pidempään.

Kiertoni on ollut tosi sekaisin, joten en nyt ole varma minä päivänä menkat olisi myöhässä. Niiden pitäisi ehkä alkaa huomenna tai viimeistään perjantaina. Lauantaina olisin siis takuuvarmasti myöhässä. Jään siis jännityksellä odottamaan viikonloppua ja sitä, yltyykö tämä vuodoksi vai jatkuuko raskaus.