Arvatkaapas tyypit mitä. Siitä on päivälleen 3 vuotta, kun kädet tärisen ammuin joululoman ekana aamuna kotonamme vessaan predictor earlyn ja clearblue digitalin kanssa testaamaan olisiko edellisaamun haamuviiva muuttunut plussaksi. Ja arvatkaapa mitä. Oli se!
Aatonaatto on minulle siitä asti ollut aivan erityinen päivä. Ensimmäinen päivä, kun tajusin minusta mahdollisesti tulevan äiti. Muistan yhä todella kirkkaasti sen jännityksen, rakkauden, ilon ja vähän pienen paniikinkin, minkä positiivinen testi sai aikaan. Raskauttahan ei ehditty yrittää kauaa, mutta vauva oli silti niiiiin kovin toivottu. Pää ei ehkä ihan päässyt siinä hetkessä mukaan, mutta sydän oli kyllä jo täysillä pelissä.
No nyt tasan 3 vuotta myöhemmin se plussatesti nukkuu isänsä kanssa joululoman ensimmäisen vapaapäivän aamua meidän sängyssä. Itsellä loppui uni, niinkuin minulle edellisessäkin raskaudessa kävi. Muutuin aamukukkujaksi ja sitä olen taas. Tänä aamuna se on kuitenkin ihan kiva. Tulin viltin alle olohuoneeseen, joulutähtien ja kuusenkynttilöiden valosta nautiskellen fiilistelemään näitä tunnelmia menneiltä vuosilta ja nykyhetkestä.
Olen siis ollut jouluaattona raskaana kaksi kertaa. Ja pakko sanoa: siinä on jotain aivan erityistä. Se joulujuhlan lämpö yhdistettynä siihen ihanaan ajatukseen, että saa samalla kasvattaa uutta elämää ja lisää rakkautta meidän perheeseen mahassansa. Tällä kertaa maha tosiaan onkin jo sen kokoinen, että raskaus näkyy ja tuntuu. Vielä silti on viimeiset kertomiset edessä, sillä vasta joulupyhinä lähdemme mieheni kotikaupunkiin, jossa kerromme mummolle ja ukille uutiset neljännestä lapsenlapsesta. Sekin on ihanaa! Mikä olisi parempi aika kertoa kuin joulu? 🙂
Tänä jouluna me olemme kotona. Ja tänä jouluna isänikin viettää sitä meidän kodissamme. Se tekee yhtä aikaa joulusta ihanan ja vähän haikean: kivaa, kun saadaan olla perheen kesken juuri täällä, mutta samalla se tarkoittaa, ettei omaa lapsuudenkotiani enää ole. Ja myös sitä, ettei tiedä onko tämä viimeinen joulu, kun isäni voi sitä meidän kanssa viettää. Koitan kuitenkin ajatella, että haikeudesta huolimatta tämä kaikki tekee juuri tästä joulusta entistä erityisemmän, ja juuri siksi siitä kannattaa nauttia kaikin mahdollisin tavoin ❤️ Siispä, jahka ukkelini tuolta heräävät, on tälle päivälle luvassa leivontaa, rosollin tekoa, valmistautumista. Kalkkuna sulaa pöydällä. Laatikot ovat valmiina. Graavikalaakin on ostettuna, vaikka vain 50% meistä tulee sitä syömään. Lahjat on paketoitu ja koti siivottu. Tervetuloa koulu!
Samalla koitan tässä rentouttaa mieleni uskomaan, että voin nauttia jo myös tästä vauvasta ja raskaudesta. Vuotoja ei onneksi ole nyt ollut, joten mieli alkaa taas jo katsoa kohti ensi kesää ja pienen syntymää. Niitä ajatuksia on ihana vaalia joulua häärätessä ❤️
Ihanaa joulua myös teille kaikille! Syökää, juokaa ja nauttikaa toisistanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti