Mulla on uutisia ❤️

Tää on mun lemppariosa raskautta. Just tää hetki, kun alkaa olla aika kertoa ihmisille iloiset uutiset. Tavallaan se on myös hirvittävää, kun uutiset leviää ja aina on se pieni ääni takaraivossa sanomassa, että mitä jos jotain sattuukin. Mutta sellaista se elämä on, aika haurasta ja epävarmaa. Pitää nauttia asioista silloin kun voi - tulevasta on turha murehtia.

Eilen kerrottiin mun isälle, että hän on pian tuplavaari. Vaikka välillä on ollut sekavampi jaksoja huonon nukkumisen ja sairauden etenemisen vuoksi, meni tämä kyllä jakeluun ihan ykkösellä! Olin vähän yllättynytkin, miten vastauksena oli, että jotain tällaista hän oli jo epäillytkin. Siis minunko isäni, joka ei koskaan huomaa mitään tällaisia asioita? Mutta oli ihana nähdä, miten iloisiksi uutiset tekivät hänet. Ja kyllä ne tekivät minutkin. Meille odotetaan vauvaa! Voi miten sen saisi tajuttua niin, että se iskee minullakin kaalin sisimpiin kerroksiin asti 😀

Kerroin viime viikolla myös esimiehelleni, kun tällainen tilaisuus siunaantui. Hänkin oli ounastellut näitä uutisia, kun raivopäänä olen painanut väitösaikataulujen kanssa. Muilla siis ei ole ollut mitään kiirettä pullauttaa minua tästä putkesta ulos, mutta minulla on. Mutta hänkin oli oikein onnellinen meidän puolestamme, ja totesi sisaruksen olevan paras mahdollinen lahja esikoisellemme. No, ihan vielä ei esikoinen ole vaikuttanut erityisen ilahtuneelta vauvapuheista, joten nähtäväksi jää oliko hän oikeassa, hah!

Tällä viikolla maha on pullahtanu niin järkyttävällä aggressiolla esiin, että uutisten kertominen lopuillekin ihmisille on pian minusta riippumaton asia. Olen aika varma, että moni jo huomaa.. Vaikka olen kyllä ahkerasti vuorannut kumpua piiloon milloin milläkin kaftaanilla. Maha on aivan uskomattoman iso näille viikoille (kuvassa 13+0), saman kokoinen kuin pikku-ukkeleista noin rv 20! Huh, mua ihan hirvittää mihin se tästä vielä kasvaa. Keväällä pitäisi rv 26 puristua juhlakamppeisiin, ja mietin jo kuumeisesti minkä lakanan saan tuon kummun yli viritettyä 😀

Oikeasti en valita. Raskausmaha on kuitenkin aika söpö asia, joka on vain hetken. Tämän kanssa pärjää. Olen vain onnellinen kun olen saanut olla taas 3 viikkoa rauhassa vuodoista, vaikka hematooma yhä kohdussa lötköttää. Katsotaan, kävisinkö joulun jälkeen uudelleen jossain katsotuttamassa, että joko se olisi kadonnut kokonaan. Kaiken kaikkiaan täällä kuitenkin pyyhkii nyt oikein kivasti, raskaus etenee ja joululoma lähestyy. Tuntui, että aika kuluu tässä raskaudessa uhan eri tahtia kuin ekalla kerralla. Vaikea tajuta, että neljäs raskauskuukausi on alkanut ja pian ollaan myös 2. Raskauskolmanneksen puolella. Seesteinen keskiraskaus, odotan sinua jo!