Niinhän siinä sitten kävi.
Siis että kun alkaa selittää, miten töiden suhteen on nyt vaan siis niiiiiiiiiin huono hetki ja että jos ei oo koskaan hyvä aika niin nyt on vaan superhuonoaika...
... Niin sitten alkaa epäillä olevansa raskaana. Ja ensin testaa, koska pelkää sitä ja seuraavalla kerralla testaa, koska tajuaa toivovansa sitä niin kovasti 😀 sanoin miehelleni, että varmaan tämän blogin lukijat miettii, että parempi kun ei noin sekavassa tilassa lisäänny 😀
Mutta joo, kyllä meidän projekti jatkuu. Tahtotilaa on koeteltu, mutta pari negatiivista testiä eilen ja tänään auttoi löytämään sen punaisen langan taas. Ja no, ollaan nyt rehellisiä, työasiatkin järjestyi ja sain viimein sovittua väitöspäivän ensi vuoden alkuun. Ja jos ei mitään muuta, niin minusta tämä kielii siitä, miten vauvanteko on toisella kierroksella täysin erilaista kuin ekalla kierroksella. Ekalla kerralla mietin kyllä myös työasioita mutten tajunnut miten paljon lapsi vaikuttaa töihin äitiysloman jälkeenkin, hyvässä ja pahassa. Olen nykyisin supertehokas työntekijä, sillä tiedostan jatkuvasti ilmassa leijuvan sairastelun mahdollisuuden 😀 mutta sen lisäksi tiedän, etten uudenkaan vauvan kanssa haluaisi lähteä heti äitiysloman päätyttyä 40 viikon työviikoille, vaan tahtoisin porrastaa alun lyhyemmälle viikolle niinkuin esikoisenkin kanssa. Silloinhan tein 3 päivän työviikkoa 3 kuukautta ja 4 päivää vielä 6kk päälle. Kun tämä osa työelämää pian päättyy, en tiedä onko se seuraavassa paikassa enää mahdollista... Mietin siis kovin kauas eteenpäin jo seuraavan lapsen kanssa. Ymmärrys siitä, millainen projekti tässä oikeasti on kyseessä, on parempi kuin ennen 🙂
No, kp1 on pian taputeltu, tänään kuvittelen olevan dpo12 ja uuden kierron alkavan tiistaina. Koko loppukiertoa ja villejä vauvaepäilyksiä ovat siivittäneet ovulaatiosta asti jatkuneet kivut kohdun ja munasarjojen tietämillä. Outo kierto kaiken kaikkiaan, alusta loppuun, sillä eilen vielä huomasin jotain kummaa tiputtelua. Ehkäpä kuukautiset siellä jo tekevät tuloansa. Noh, tällä kertaa silti odotan (lievästä pettymyksestä) huolimatta kuukautisia ihan innokkaasti, sillä ostin itselleni uuden luneten, jota aion testata kunhan vuoto alkaa 🙂 kuukautisetkin voi näemmä olla välineurheilua!
Jokseenkin samanlaisia ajatuksia oli minullakin babynro2:sesta. Olin aivan hukassa siitä haluanko edes toista, toisaalta mun sisin huusi vauvaa ja toisaalta olin kauhuissani ettei yhtään lasta eikä varsinkaan raskautta tänne kiitos :D Meillähän ei ehkäisyä ollut vaan käytettiin keskeytettyä, joten aina sitä vähän toivoin että jos kuitenkin olisin raskaana.. Ja sitten lipsahti. Ja olin raskaana. Tämä on just hyvä näin, koska nyt ei tarvitse enää miettiä asiaa pää sekaisi :)
VastaaPoistaHalusin siis vaan sanoa että et ole ainut joka sekoilee asian kanssa :D
Tiedätkö ihana kun kerroit tämän :D <3 oon välillä tosissani kyseenalaistan pitäiskö mua päästää ees lasten lähelle kun pää on niin höttöinen - saatikka enää tekemään lisää :D toi ois oikeastaan ollu mun unelma: tulla raskaaksi vähän "vahingossa", ilman paineita :)
Poista