Sivuprojekteja

Vaikka päivät nykyisin täyttyvät harrastuksista, isän asioiden hoitamisesta, uhmaikäisen kiukkukohtauksista ja töistä, niin olemme ottaneet tähän pari muutakin projektia rinnalle - nimittäin pihan laittoon liittyviä!

Me rakensimme kesällä pojalle leikkimökin ja hiekkalaatikon. Rakennusprojektit olivat melkoisen haastavia, kun aikaa oli kerrallaan käytettävissä aina 1-2 tuntia siellä täällä ja suurimmaksi osaksi hommia joutui hoitelemaan yksin, kun toinen katsoi, ettei melkoisen touhukas apulaisemme koskenut maaleihin, sahaan, porakoneeseen, syönyt nauloja..ja sitä rataa 😀 nyt mökki on kuitenkin pystyssä ja hiekkalaatikko valmiina, hiekat vain puuttuvat. Mökki on myös maalattavana miljoonannella kierroksella, sillä minähän en tietenkään halunnut mitään yksiväristä luomusta, vaan eri väriset sisä- ja ukko-osat, kato aluset, terassit, ovenkarmit... 😀

Mutta odotan innolla, että pääsen suunnittelemaan mökin sisustusta. Tilaa on tosi vähän, ehkä alle 2 neliötä, eli pitää vähän käyttää luovuutta tässä. Mutta kiva päästä tekemään pikku verhoja, seinähyllyjä ym! Jotenkin aivan ihanaa, että meidänkin pihalla on vihdoin jotain mukavaa puuhaa pojalle, kun yleensä siellä vain ryöstetään omenoita omenapuista, hillutaan kukkapenkeissä tai revitään pensasaitaa. Nyt saadaan tehtyä ihan oma puuhanurkka pihan perälle, missä saa riekkua rauhassa.

Tämä on mukavaa harhautusta vauva-asioista. Tuntuu nimittäin, että olen tässä nyt vähän liiankin täysillä mukana. Viime kierron sekavat ajatukset ovat nyt kristallisoituneet kunnon vauvakuumeeksi. Voi voi, kaikkialla on vauvamahoja ja puhelimestakin silmiin osuvat vain meidän pojan kuvat ajalta, kun hän oli ihan vastasyntynyt... Aijaijai. Nyt koko kroppaa kolottaa oikein kunnon vauvankaipuu! En vain tahtoisi tehdä tästä sellaista kunnon yrittämistä. Se on jotenkin vain liian stressava ajatus. Toisaalta tunnen jo itseni, olen yleensä asioissa mukana sata lasissa tai ei ollenkaan.. Eli varmaan pian kaivelen ovulaatiotikkuja esille ja kellotan ovulaatiota 😀 ovulaatiotikut ei ehkä kyllä olisi huono idea, kun kierto on nyt vaihdellut 26-40 päivän välillä, liekö stressin vai minkä vuoksi. Haasteita on siis enemmän tällä kierroksella kierronkin puolesta, kuin vuonna 2016..

Mutta oikeasti yrittämisen inhottavin puoli on se irrationaalinen pelko siitä, ettei onnistuisikaan enää tulemaan raskaaksi. Viimeksi se kävi meillä helposti, mutta aikaa on kulunut eikä kroppa ole enää sama. Meillä on jo yksi ihana lapsi, mutta kun tämä vauvakuume on iskenyt niin tiedättehän te.. Ei siihen paljoa kärkipuheet tepsi 🙂

Mutta nyt eletään vasta kp4, joten parempi vain painua maalaamaan leikkimökkiä.. 😀